Siirry pääsisältöön

Silloin kun sillat syttyvät tuleen

Eilinen oli farssi. Ei itseni kannalta vaan aijoin viimeinkin selvittää riitani joka oli jatkunut jo liian pitkään. Se alkoi olemaan jo liian lähellä pilatakseen elämäni jonka olen tässä parissa kuukaudessa rakentanut. Mutta yrityksestäni huolimatta mikään ei onnistunut. Olin jälleen kaikkeen syypää. En tajua miten joku ihminen osaa olla niin kiero ja julma. Kaikki jotka ovat minut tunteneet edes vähän aikaa tietevät että mieleni menee mustaksi pelkästään jo elokuvasta jos päähenkilö kokee jonkun menetyksen. Harry Potterissa Dumpledoren kuollessa itkin ainakin puoli tuntia. Olen siis herkkä ihminen. Ja yleensä en tee kärpäsellekkään pahaa joten syytökset jotka sain koskien muka minun virheitäni olivat myös musertavia. Inhoan sitä jos joku yrittää tehdä minusta syntipukin. En ole sitä mutta olen liian kiltti iskemään takaisin vaikka toinen levittelisi minkälaisia tarinoita. Mutta pääsin yli siitä kun tajusin yli puolien juttujen olevan täyttä selittelyä jotta oma selkä pysyisi puhtaana.
Inhoan ihmisiä jotka eivät ota vastuuta teoistaan. Mutta samalla hehkuttavat omaa hyvyyttään. Ei voi tehdä kumpaakin. Valehtelu on julmaa ja varsinkin jos se tekee toisesta ihmisestä muille täyden hirviön. 
Itkin kävellessäni kotiin. Tunsin kuinka sydämeni yritti lyödä samalla kuin hajosi kappaleiksi. Haluan uskoa että hän olisi välittänyt minusta. Mutta ainoa mitä olin hänelle niin yksi timantti kiiltävään kruunuun. Ole hyvä,annan sinun saada voittosi. Minä en tappele kanssasi sillä tiedän sen olevan turhaa. Vaikka sanoisit mitä minä suljen vain suusi. Mielesi on kiero kuin korkkiruuvi ja kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus. Joskus toivoin että heräisit iänkaikkisesta horroksestasi mutta uskon että toiveeni on turha. Joku rikkoi sinut mutta se ei oikeuta sinua tekemään samoin. 
En sanoisi että osaisin itsekin pelata tätä sinun peliäsi. Mutta minun on pakko koska en voi antaa sinun jatkaa tätä enää. Puhut liikaa ja en halua kulkea kadulla jonkun vieraan ihmisen tietävän mikä minä muka olen. Ja joskus on vain päästettävä irti. Kun aika on mennyt ja meillä ei ole enää mitään yhteistä heitän sinut pois elämästä niin nopeasti ettet edes huomaa minun lähteneen. 



Katsottujen jaksojen määrä: 0
Ulkona vietetty aika: Juuri sopivasti
Sosiaalinen elämä: olematon
Mieliala: kummallinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinä olet

Joskus sitä toivoisi että voisi vain sulkea silmänsä. Kuvitella maailman kauneimman maiseman. Ja astua kuvitelmiensa läpi ja tuntea aurinko joka paistaisi aina yhtä kirkkaana. Vallaantua tuhansien kukkien tuoksusta. Kävellä tuon kaiken läpi ja ... toivoisin että voisin nähdä sinut kaiken tuon keskellä. Olisin onnellisempi kuin mitä olen ollut moniin kuukausiin. Että voisin juosta luoksesi ja halata sinua tiukasti. Mutta kuvitelmat. Ovat aina kuvitelmia. Todellisuus. Sen inha vire joka lausuessa saa vaistomaisesti sulkemaan silmänsä ja toivomaan että kaikki voisi muuttua. Mutta todellisuus on se hetki kun avaat silmäsi ja huomaat että vieressäsi ei ole sitä ihmistä jota maailmassa eniten rakastit. Ensimmäinen kyynel valvottuina öinä jolloin katsot sänkysi toista puolta jossa ei ole kuin kylmä kohouma kertoen että joskus siinä oli joku. Ei ole ketään joka nappaisi sinut syliin ja jonka kanssa istuisit laiturilla katsomassa auringon laskua veteen. Ei ketään joka saisi sinut tuntemaan

Mitä jos?

Kello tikittää murhaavasti eteenpäin lyöntien kaikuen melkein tyhjässä kodissani. Ajattelin nukahtaa ja unohtaa hetkeksi todellisuuden. Mutta ajatukseni eivät jätä minua rauhaan. Sisälläni kaivertaa ontto katkeruus. Asia joka ilmenee usein keskellä yötä kun aivot siirtyvät kysymyksen "mitä jos?" kohdalle. Mitä jos mitään ei olisi tapahtunut. Mitä jos olisin ollut viisaampi. Mitä jos minä en olisikaan ollut minä vaan entinen vanha ystäväni jonka asiat nykyään ovat paremmalla kannalla. Mitä jos olisin saanut kaikki samat asiat ja ollut yhtä onnekas kuin hän. Saattaisin olla jotain suurenmoista tällä hetkellä. Tai sitten palannut pisteestä a pisteeseen b vain muutaman kierto reitin kautta.  "Mitä jos?" kysymys on yksi maailman turhimpia asioita. Koska mikään menneisyydestä ei voi muuttua. Minä en voi palata takaisin ajassa vain sulkemalla silmiäni ja kuvittelemalla kellon viisareiden kääntyvän tikittämään taaksepäin (mitä tein tosi paljon lapsena). Hassua myöskin me

Narsistin kanssa elämää

Olen jo pitkään pohtinut tämän kirjoittamista. Asia on vaikea ja hyvin yksityinen. Kuitenkin koen että anonyymina voin kirjoittaa rehellisesti. Olen jo monta vuotta asunut Narsistin kanssa. Viimeisiä vuosia tosin emme ole asuneet yhdessä mutta silti hänen otteensa on vieläkin murtumaton. Aijon antaa teille pienen hengähdys tauon ja osoittaa ette todellakaan ole yksin. Huomasin jo pienenä että Narsississa oli jotain vikaa. Mutta ensimmäinen huomioni jota olet varmaan miettinyt hulluksi asti on että "Onko hän Narsisti vai onko kaikki oikeasti minun vikani vain?". Tämä on tärkein kohta mistä tulen kirjoittamaan sillä olen pohtinut pääni puhki ja ihan hulluuteen asti että missä kiikastaa. Mutta kun puhumme Narsistista niin jos kampeat enemmän siihen että kaikki on vain sinun vikasi mutta hiljaa mietit että ehkä ei olekaan niin onneksi olkoon. Asut helvetissä yhdessä Narsistin kanssa! Narsistilla on yleistä synnyttää riitoja koska heidän puolustuksensa on yleensä kaksi keinoa