Siirry pääsisältöön

Miten palata ajassa tääksepäin?

Tämä on tarina siitä kuinka kadotin oman persoonallisuuteni ajan terävään pyörteeseen. Tämä on myös kasvava tarina kuinka tulen saamaan takaisin sen kaiken mitä ennen olin ja kuinka tulen kehittymään vielä paremmaksi persoonaksi.
Elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Joku saattaa kohdella sinua kuin roskaa. Saatat joutua kiusaamisen kohteeksi jolloin luulet ettet riitä. Saatat tuntea että edes sinun oma kotisi ei olekaan sinun. Jossain kohtaa asioiden tapahduttua ikävästi perä jälkeen alat kyseenalaistamaan koko persoonallisuutesi. Ja huomaamattasi alat viilamaan itsessäsi pienen pieniä säröjä joita muut ihmiset tahallisesti sinusta löytävät ja loppujen lopuksi huomaat olevasi vain yksi iso sileä pinta. Ei minkään laista tarttuma pintaa.
Uskot jo kaiken etsimisen olevan turhaa ja laitat seinälle etsintä kuulutuksen itsestäsi tietäen kuitenkin ettei kukaan ole sitä löytämässä.
Mutta eräänä yönä katsottuasi jälleen tunti tolkulla mitätöntä ja epä kiinnostavaa sarjaa ihmettelet miksi sisälläsi on niin onttoa. Mikset pysty enää katsomaan peiliin ilman että hieman hymähdät ja tuumit että "ei helkutti,tuoko minä olen?". Ja kun olet päästänyt tuon pienen mitättömän ajatuksen leijailemaan ilmaan alkaa se kerätä muistoja ympärilleen muodostuen yhä isommaksi. Lopulta sinun on pakko alkaa miettimään.

Missä minä olen?


Hyvät naiset ja herrat. Olen kadonnut lapsi. Ja aion osoittaa teille kaikille että minulla on vielä mahdollisuus. Saatte seurata privaatti paikalta miten ryhdistäydyn ja alan elämään oikeaa elämää!



Katsottujen jaksojen määrä: 4 jaksoa
Ulkona vietetty aika: liian vähän
Sosiaalinen elämä: None
Mieliala: INNOSTUNUT!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinä olet

Joskus sitä toivoisi että voisi vain sulkea silmänsä. Kuvitella maailman kauneimman maiseman. Ja astua kuvitelmiensa läpi ja tuntea aurinko joka paistaisi aina yhtä kirkkaana. Vallaantua tuhansien kukkien tuoksusta. Kävellä tuon kaiken läpi ja ... toivoisin että voisin nähdä sinut kaiken tuon keskellä. Olisin onnellisempi kuin mitä olen ollut moniin kuukausiin. Että voisin juosta luoksesi ja halata sinua tiukasti. Mutta kuvitelmat. Ovat aina kuvitelmia. Todellisuus. Sen inha vire joka lausuessa saa vaistomaisesti sulkemaan silmänsä ja toivomaan että kaikki voisi muuttua. Mutta todellisuus on se hetki kun avaat silmäsi ja huomaat että vieressäsi ei ole sitä ihmistä jota maailmassa eniten rakastit. Ensimmäinen kyynel valvottuina öinä jolloin katsot sänkysi toista puolta jossa ei ole kuin kylmä kohouma kertoen että joskus siinä oli joku. Ei ole ketään joka nappaisi sinut syliin ja jonka kanssa istuisit laiturilla katsomassa auringon laskua veteen. Ei ketään joka saisi sinut tuntemaan

Mitä jos?

Kello tikittää murhaavasti eteenpäin lyöntien kaikuen melkein tyhjässä kodissani. Ajattelin nukahtaa ja unohtaa hetkeksi todellisuuden. Mutta ajatukseni eivät jätä minua rauhaan. Sisälläni kaivertaa ontto katkeruus. Asia joka ilmenee usein keskellä yötä kun aivot siirtyvät kysymyksen "mitä jos?" kohdalle. Mitä jos mitään ei olisi tapahtunut. Mitä jos olisin ollut viisaampi. Mitä jos minä en olisikaan ollut minä vaan entinen vanha ystäväni jonka asiat nykyään ovat paremmalla kannalla. Mitä jos olisin saanut kaikki samat asiat ja ollut yhtä onnekas kuin hän. Saattaisin olla jotain suurenmoista tällä hetkellä. Tai sitten palannut pisteestä a pisteeseen b vain muutaman kierto reitin kautta.  "Mitä jos?" kysymys on yksi maailman turhimpia asioita. Koska mikään menneisyydestä ei voi muuttua. Minä en voi palata takaisin ajassa vain sulkemalla silmiäni ja kuvittelemalla kellon viisareiden kääntyvän tikittämään taaksepäin (mitä tein tosi paljon lapsena). Hassua myöskin me

Narsistin kanssa elämää

Olen jo pitkään pohtinut tämän kirjoittamista. Asia on vaikea ja hyvin yksityinen. Kuitenkin koen että anonyymina voin kirjoittaa rehellisesti. Olen jo monta vuotta asunut Narsistin kanssa. Viimeisiä vuosia tosin emme ole asuneet yhdessä mutta silti hänen otteensa on vieläkin murtumaton. Aijon antaa teille pienen hengähdys tauon ja osoittaa ette todellakaan ole yksin. Huomasin jo pienenä että Narsississa oli jotain vikaa. Mutta ensimmäinen huomioni jota olet varmaan miettinyt hulluksi asti on että "Onko hän Narsisti vai onko kaikki oikeasti minun vikani vain?". Tämä on tärkein kohta mistä tulen kirjoittamaan sillä olen pohtinut pääni puhki ja ihan hulluuteen asti että missä kiikastaa. Mutta kun puhumme Narsistista niin jos kampeat enemmän siihen että kaikki on vain sinun vikasi mutta hiljaa mietit että ehkä ei olekaan niin onneksi olkoon. Asut helvetissä yhdessä Narsistin kanssa! Narsistilla on yleistä synnyttää riitoja koska heidän puolustuksensa on yleensä kaksi keinoa